< Takaisin

 

Inkluusiota toteutetaan Joensuussa väärin 

 

 

Kysyin Pro Gradu -kyselyssäni vanhemmilta, kuinka he kehittäisivät inkluusiota. Vastaaja k16 tiivisti ajatuksensa ytimekkäästi: "Pilkkoisin atomeiksi ja heittäisin tulivuoreen". Moni joensuulainen vanhempi on varmasti samaa mieltä, sillä inkluusiota toteutetaan Joensuussa väärin. 

 

Kysymys on yksinkertaisuudessaan siitä, että hyvää työkalua, jolla voitaisiin saavuttaa monia hyötyjä, ei resursoida tarpeeksi. Inkluusion taustaidea on nimittäin loistava: Mahdollisimman monelle oppilaalle tarjotaan riittävä tuki omassa luokassa vertaisten keskellä. Näin vältetään turhia siirtoja erityisluokille ja erityiskouluihin. Jokin meillä on kuitenkin mennyt pieleen, sillä saan opettajilta ja vanhemmilta toistuvia yhteydenottoja, joissa tuodaan esiin valtava väsymys, ja toivotaan muutosta. 

 

Ongelmana joensuulaisessa inkluusion toteutuksessa on se, että sitä käytetään lähinnä säästökeinona. Oppilaille ei saada tukea pyynnöistä huolimatta, luokkakokoja kasvatetaan, ja opettajat väsyvät. Pahimmillaan samalla luokalla on enemmän erityisen- ja tehostetun tuen oppilaita, kuin yleisen tuen oppilaita. Huolestuttavia tapauksia ovat myös ne, joissa vanhemmat ovat joutuneet ottamaan yhteyttä valvoviin viranomaisiin, jotta kaupunki myöntäisi lapselle riittävät tukitoimet. 

 

Yksinkertaisimmillaan ratkaisuksi riittäisi muutaman käytännön parannus: Ryhmäkoot on pidettävä riittävän matalalla, samaan luokkaan ei saa yhdistää liikaa tukea tarvitsevia oppilaita, erityisopetusresursseja on kasvatettava, ja halukkaille luokanopettajille on tarjottava mahdollisuus palkalliseen täydennyskoulutukseen. 

 

Tämän lisäksi on tehtävä muutos erityisluokkien ideologiseen kriminalisointiin. Vaikka inkluusiosta on tutkittuja hyötyjä monelle osapuolelle, ei se sovi kaikille oppilaille. Toisinaan tuen tarve on liian suuri, ja myös oppilas itse toivoisi erityisluokkamahdollisuutta. Tällöin pakottaminen yleisopetuksen luokkaan on täysin vastoin inkluusion tavoitteita. Se voi pahimmillaan aiheuttaa psyykkistä oireilua, oppimistulosten laskua ja eriytymistä muusta luokasta. 

 

Inkluusiota ei siis tule heittää tulivuoreen, vaan Joensuun on kaupunkina huolehdittava siitä, että opettajille ja kouluille tarjotaan riittävät eväät sen onnistuneeseen toteutukseen. Muutokset eivät saa tapahtua ylhäältä annettuina, vaan yhteistyössä henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien kanssa. 

 

Joakim Kärkäs

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan pj.

Erityisopettajaopiskelija
Kuntavaaliehdokas (sd.)