< Takaisin

Vastine poliisitutkintaan

 

Sosiaalisen median tilini pursuvat entisiä oppilaitani. En ole nähnyt sitä ongelmana, sillä lähtökohtaisesti kaikki julkaisuni ovat julkisia.

 

Tuntemattomasta syystä, muutama oppilas perheineen lähti levittämään ilkeitä ja vahingollisia valheita ympäri maakuntaa. Väitettiin esimerkiksi, että olen lähettänyt itsestäni paljastavan kuvan. Todellisuudessa kyse oli kuntosalin mustavalkoisesta valokuvatapetista, jossa esiintyy urheilevia ihmisiä.

 

Toisessa esimerkissä minulta on kysytty, mitä tehtäviini laskettelukeskuksen ensiapuhenkilönä kuuluu. Selitin, etten pysty virallisesti tutkimaan tai diagnosoimaan vammoja, vaan lähinnä “hiplaan” lautailijoiden ranteita ja laskettelijoiden polvia, jotka ovat yleisimpiä vauriokohtia. Lisäsin, että kerran laskija on lentänyt korkealta “perseelleen”, ja olen samoin joutunut myös tätä vammaa arvioimaan. Näillä en ole viitannut minkään sortin seksuaaliseen tekoon, vaan vaurioituneen alueen pinnalliseen ulkoiseen tunnusteluun.

 

Kun keskusteluista on irroitettu yksittäisiä kommentteja ja kuvia, on tilanne saatu näyttämään tarkoituksellisesti siltä, kuin olisin jonkin sortin hirviö. Epäilemättä tavoitteena on ollut vaikuttaa niin poliittiseen uraani, kuin myös työllistymiseen.

 

Vaihdoin työpaikkaa. Tein lähtiessäni rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Nyt kostona toisella osapuolella on tarkoituksenaan levittää median kautta näitä väitteitä mahdollisimman laajalle. Erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, etten tunne näiden ihmisten motiivia. Onko se kenties poliittinen, kun asia nousi keskusteluun vasta sen jälkeen kun tulin valituksi valtuuston puheenjohtajan tehtävään?

 

En ole uskonnollinen henkilö, mutta tapaus on saanut minut miettimään erästä tekstin pätkää: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.” Otan kyllä lyönnit vastaan, jos ne olen ansainnut, mutta kun joku yrittää vahingoittaa toista valehtelemalla, vääristelemällä ja käyttämällä hyväkseen suhteitaan, on pakko puolustautua.

 

Vähemmällä olisi päästy, jos olisin niellyt hiljaa tappioni. Jälkiviisaana minun olisi pitänyt kiinnittää sanavalintoihini tarkempaa huomiota. Nuorison kielenkäyttö ja termit tarttuvat kuitenkin herkästi. Olen myös aina ollut valitettavan kova ja suora suustani. Voin kuitenkin vilpittömästi vakuuttaa, etten ole toiminnallani pyrkinyt satuttamaan enkä aiheuttamaan mielipahaa yhdellekään ihmiselle.

 

On hyvä että poliisi tutkii tapauksen kokonaisuutena. Jos minä saan sanktiot, kärsin ne mukisematta. Jos jonkun muun todetaan toimineen väärin, toivon että siitä otetaan opiksi. Yksi pyyntö minulla kuitenkin lukijoille on: Ollaan ihmisiä toisillemme, sillä maailma on jo valmiiksi tarpeeksi vaikea paikka elää.

 

Kiitän läheisiäni, työkavereitani sekä muita tsemppaajia. On lohduttavaa, että vaikealla hetkellä löytyy tukea ja luottamusta.